Rakennettua

Huvila 

 

Huvilamme on 40 neliön tilaihme: eteishalli, keittiö, ruokasali, oleskelusalonki, master bedroom skumppaluukulla, 2 makuuhuonetta. Nakuteltu kasaan noin kesinä 1961-1964.

Rakennustapa edustaa aikakauden tyyliä ja kierrätystä parhaimmillaan: perustukset viemäriputkista, rossipohja käytetyistä laudoista, seinät tukevaa kuuden tuuman saaristomäntyä, sisävuoraus Dalsbruk-leimattuja lautoja, lämpöeristeet ruotsinkielisen kustannustoiminnan helmiä ja hyvin kalkittua sahanpurua, välissä Valio-maito paperia, ikkunoissa tilkkeenä ainakin rouvan sukkahousuja ja täkinsuikaleita. Kaikki kiinnitetty yhteen pääsääntöisesti kuuden tuuman pituisilla työsuhdenauloilla, joista ei selvästikään ole ollut pulaa. Harjakatossa tuhti aaltopeltipäällyste.

***

Master Bedroom

Very romantic!

Itäsiiven laajennus rakentui syksyllä 2009 henkitoreissaan korisseen avioliiton raunioille. Aiemmin talon sisäänkäyntinä palvellut kulma tehtiin sisätilaksi.

Entisen ulko-oven paikalle jätettiin skumppaluukku, josta voi tarjoilla äitienpäivänä kuohuviiniä.
Iso ikkuna siirrettiin pykälän ulospäin uuteen ulkoseinän ja talon alta löytynyt ikkuna kunnostettiin eteläpäätyyn. Makuusiipeen mahtuu juuri ja juuri 120 sentin levyinen sänky, josta avautuu näkymä merelle ja aamuaurinkoon.

Rakennustyön aikana tilkittiin paitsi ikkunanraot ja seinät, myös avioliitto. Ikuista kamppailua käydään enää siitä, saako yöpaitaa käyttää ja kummassa päässä master bedroomia sänky on: siinä, josta näkyy merelle (myös säkkipimeänä talviyönä), vai siinä, jossa sänky on hukan helpompi pedata ja käden ulottuvilla on hylly iltalukemista varten. Jatkuva siirtely on aiheuttanut myös vaaratilanteita. Aina ei voi mies muistaa, missä päässä sänky juuri nyt on ja eräänäkin yönä kellahti nukkumaan siihen sängyttömään päähän. Skumppatarjoilu on pelannut juhlapäivinä kiitettävästi.

****

Watson

it-tuki lisää tähän kuvan....

Tämä vaja eli huvilan länsisiiven laajennus rakennettiin kesällä 2009, silloin kun Tom Watson teki paluun ja tuli toiseksi British Openissa, kuten kaikki muistamme... Rungon tekoon saatiin onneksi asiantuntija-apua länsirannikolta, mutta laudoitukset, maalaukset ja portaat tehtiin alusta loppuun itse, vain yhden perheriidan ja muutaman voimasanan säestämänä.

Watson palvelee työkalujen ohella kaiken sen kaman säilytyspaikkana, jota tarvitaan kerran vuodessa, mutta juuri silloin välttämättä. Liian pienet pelastusliivit, ruohonleikkuri, jouluvalot, kukkapurkkeja, kaira, lamppuöljy, tikkataulu, mäntysuopa, jollan rikausvarusteet, naskalit, laituripultit jne jne. Sieltä löytyy myös vaikuttava kokoelma alkuperäisiä Billnäsin työkaluja, joilla Soludden aikoinaan nikkaroitiin. Ehkä niistä tehdään vielä joskus näyttely?

***

Uimamaja

Ennen: jostakin Taalintehtaan edustan saarelta talvella kahdella traktorilla Soluddenin rantaan hinattu 3x3 metrin mökki. Nelihenkisen perheen kesäkoti neljän vuoden ajan, kun pappa rakensi varsinaista huvilaa - hattu päästä! Viime talvina Itämeren kylpyammeilmiö nosti veden muutaman kerran lattialautoihin asti ja osin jopa pahvista koottu mökki oli mitä ilmeisimmin täysremontin tarpeessa.

Jälkeen: Vappuna 2010 käynnistyi remontti, jossa uimamaja myös siirrettiin turvallisempaan paikkaan pari metriä ylemmäs rantaviivasta. Remontissa koettiin dramaattisia vaiheita, kun kesken purkutöiden vappupäivänä kuskattiin kyynpurema koira tiputukseen Turkuun. Vappulounas ehdittiin nauttia potilasta odotellessa citytunnelmissa, poplari- ja kevätmekkokansan keskellä mökkiremppavaatteissa... Mutta retkellä oli lopulta onnellinen loppu eli koira saatiin kotiin kuntoutumaan ja remppa jatkui.

Alkuperäiset pikkuikkunat kunnostettiin, rossipohja tehtiin vanhoista laudoista, iso ikkuna löytyi talon alta ja kunnostettiin, ovi saatiin siskon mökin alta Taivassalosta ja kattopellit lahjoituksena. Mökki maalattiin kesän kuumimpina päivinä hevospaarmojen avustuksella. Sisustukseen kerättiin loput löydöt talon alta ja ehostettiin ne Soluddenin väreihin. Kirjastosiipeen kelpuutettiin mm. vanhat Tintit, Jalna-sarja kokonaisuudessaan ja Daphnen purjehdus Välimerellä. Vielä pitäisi kahden vuoden jälkeen saada viimeiset rimat paikoilleen - klassisen remppaväsymyksen oireet... 

Uudistunut uimamaja palvelee edeltäjänsä tavoin romanttisten iltapäivänokosten tyyssijana, iloisten illanviettojen pubina, teinien yksityisalueena ja vierasvarana, jossa kuulemma hyvin tulee uni silmään. Saman ruutuvihkoon piirretyn mallin mukaista uimamajaa pystytetään nyt myös länsirannikolle.




****
Sauna

2006: Tarttis tehdä jotain...

Soluddenissa elettiin - uskokaa tai älkää - ilman saunaa (ilmeisesti jotai tekemistä suomenruotsalaisuuden kanssa) aina vuoteen 1986 saakka. Sukupolven vaihdoksen myötä tapahtui uskomatonta: proomu toi rantaan piipun pujotusta vaille valmiin, todennäköisesti Saaristomeren pienimmän saunan. Siinä on nyt löylytelty jo yli neljännesvuosisata - joka myös näkyi.

Tämäkin rakennuksemme on kokenut faceliftin: ensiapuna puulattia uusittiin, ja kiukaan alta löytyikin ylläri: pelkkä peltilevyllä peitetty reikä hiiltynein reunoin ns. tuulettuva alapohja ehkä?

Vappuna 2009 avokuistista tehtiin puolentoista neliön kokoinen mainio pukuhuone, nyt on mukavampi riisua vaatteet myös tammikuussa. Lisäksi sauna sai pintaansa mökin värit, valkoiset seinät sinisin ikkunalaudoin. Edustalle rakennettiin mäntyjen väliin mitoitettu kuisti ja "uuden" oven toi remonttiporukka tuliaisina. Nykyajalle annettiin periksi viime kesänä: kiukaan uusimisen yhteydessä hankittiin sähköllä toimiva vedenlämmitin.

2012: Tarttis taas tehdä jotain...

***

Luotsimökki

Pikkula toimii myös luotsimökkinä. Sieltä avautuu erinomainen näkymä lahdelle ja väylälle. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin. Ennen meidän aikaa vanha huussi sijaitsi mökin takana, liiankin lähellä ottaen huomioon toimintaidean: ämpärin täytyttyä se tyhjennettiin. Tälle tuli pikainen loppu.

Jo ennen kauppakirjojen allekirjoitusta olimme Biolan-kompostipurkin onnellisia omistajia. Messutarjous piti tietysti hyödyntää ja purkki seisoi parvekkeella odottamassa kaupantekopäivää ja kuljetusta saaristoon. Onneksi kaupat syntyivät eikä parvekkeelle jäänyt koditonta biolania. Muuttokuorma roudattiin perille pääsiäisenä ja uutta ekologista, hajutonta purkkia ryhdyttiin innolla asentamaan vanhaan huussiin.

Huonolla menestyksellä: vanha koppi oli numeroa liian pieni uudelle purkille. Sitä ei saatu sovitettua sisään mitään kautta. Mittasitteko te tämän?? Eeeiii....

Pelastus löytyi paikallisesta rautiasta - tälläkin kertaa. Uusi huussi toimitettiin pikavauhtia tontille = kasa kevythirsilautoja ja yksi A4, jossa kokoamisohjeet kahdella lauseella. Taas soittamaan Uudenkaupungin pelastuspartio paikalle, joka pystytti luotsimökin nykyiselle paikalleen. Maalia pintaan ja asioimaan!

****

Koirankoppi



it-tuki etsii tähänkin kuvan....

Pienin, mutta ei suinkaan vähäisin rakennus löytyy yläkallion korkeimmalta kohdalta. 40 metriä syvän porakaivon pumppua suojaa koirankoppi. Erinomainen vesi juoksee sieltä putkea pitkin saunalle ja toista mökin kulmalle, josta se jatkaa juoksuaan kantamalla keittiöön.

Talvella 2011 Soludden astui taas ison harppauksen kohti nykyaikaista mukavuusmökkeilyä: koirankoppiin asennettiin pakkasvahti ja eristys. Nyt vesi juoksee talvellakin ämpärissä kaivolta saunalle tai mökkiin.